filming fact and fiction

Kaikki alkoi vuonna 1989. Osallistuin Työ nykyaikana -videokilpailuun kahden ystäväni kanssa, joista toisella oli käytössään VHS-kamera. Toinen kavereista puolestaan työskenteli paikallisessa pikkukylän kauppa-autossa, jossa kuuli käsittämättömiä juttuja – työ kun itseasiassa oli enemmän sosiaali- kuin kaupan alan työtä. Tästä se idea lähti. Viides helmikuuta -lyhytelokuva kertoi yhdestä helmikuisesta päivästä ja pääsi lopulta televisioesitykseen. Ensimmäinen koskaan kuvaamani ja edimoimani sisältö oli siinä määrin vaikuttava, että itse Aki Kaurismäki kehui sen aitoutta.  Kilpailussa herkesi toinen sija ja 5000 palkintomarkkaa. Pientä sanomistakin televisioon päätyneestä pätkästä tuli kylillä. Videossa esiintyneet kun melko suorasukaisesti tulivat kertoneeksi elämän tosiasioista – ja se ei ehkä ihan kaikkia miellyttänyt. 

 

Kauppa-autosta tieni jatkui S-VHS-nauhureilla tehtävistä lumisateisista musiikkivideoista  dokumenttielokuvien kuvaamiseen DV-Camilla. Tätä nykyä kuvien yhdistely on 4K-resoluutiolla kuvattujen somevideoiden, markkinointi- ja mainoselokuvien kuvaamista, editointia ja tuottamista.

 

Yli kahdenkymmenen vuoden aikana tekemäni sisällöt, kuvaamani kuvat, ovat antaneet mukavasti perspektiiviä paitsi elämään, ennenkaikkea tarinan voimaan. Kaikkea on nähty: zimbabwelaisten orpojen iltarukouksesta susien metsässä takaa-ajamaan kiinalaismieheen.

 

Asiakkaani vaihtelevat Savonlinnan Oopperajuhlista Vienan Karjalan shamaanitutkijoihin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) Suomen suurimpaan kaupparyhmään SOK:hon.

 

Kanavassa kuin kanavassa hyvä idea, oivaltava ja ripeä toteutus sekä silmäähivelevien kuvien yhteispeli voittavat. Ihminen uskoo parhaiten sen, minkä näkee.